Tiirat

Tornimainen rakennus karujen kallioiden päällä. Kalliota muistuttakseen on torni tehty vahvasta graniitista.Graniitin pinta muistuttaa suurennosta hiekkapaperista, karheaa, kylmää ja anteeksiantamatonta, sen pinta hylkii lempeän kosketuksen heti. Antaen vastaukseksi vain tylyn ja hiomattoman nyrkin. Tätä nyrkkiä peittää kerros haalistunutta vaaleaa maalia, ja kerran punainen, nyt enää punaisen häivähdys luomassa illuusion vastaanottavaisuudesta. Ainoa asia tornissa joka voisi edes etäisesti sanoa:”astu sisään” on kaareva teräsovi, sekin punainen mutta tummempaa sävyä.

Oven pintaa koristaa abstraktia taidetta muistuttava ruosteläikkien joukko, joka hiljalleen nakertaa tietään ovesta läpi toiselle puolelle, oven valkoiselle puolelle. Sisäpuolella ovea reunustaa koristeellinen kuviointi jossa on rapuja, kaloja ja vesilintuja. Koristelu on tehty hopeaisella päällysteellä. Halpa metodi, mutta vuosien varrella näkyy myös ero aitoon hopeakoristeluun.

Karmien koriatelusta on jäljellä vain eläinten muodot, kun taas päällyste on kulunut lähes olemattomiin, suurin osa oletettavasti leijuu ilmassa pieninä hiukkasina. Suurimmat sirpaleet sen sijaan lojuvat lattialla karmien alla. Ikään kuin ne odottaisivat jonkun jalkaa joka astuu niitten päälle, murskaten jo hauraan sirpaleen hiekaksi, vapauttaen raskaat palat, päästäen ne lentämään ulos vapauteen tomuna.

Mutta vain jos tomu pääsee lentämäään ovesta tai ikkunasta ulos, muutoin sillä on riski jäädä hämähäkinverkkoon kiinni. Ja verkkoja myös riittää. Jotkin pieniä ja vaatimattomia, sellaisia jotka kiertävät kynttiläjalkaa tiheästi ja systemaattisesti. Toiset kunnianhimoisen suuria, ikuisia projekteja jotka pyrkivät koko tornin peittämiseen sisältä ja ulkoa. Mutta seitti on haurasta. Vaikka lukki sitä kuinka huolellisesti tekisi, muuttuu sekin tomuksi ennen pitkää.

Tomuksi hajoaa myös tornin suurin tuki sisäpuolella. Vaikka ulkokuori onkin uljasta ja vankkaa graniittia, sisäpuolella valta-osa rakenteista puuta. Kerran kauniit puiset tukirakenteet ovat vain turvallisuusriski kenelle tahansa joka astuu niitten alle.Puuta koristaa tässä vaiheessa enää vain rikas pieneliöitten kirjo, jotka ruosteen lailla syövät puuta, haurastuttaen puun pahaa-aavistamattoman päänmenoksi. Jos sattuu astumaan väärään laudan tai tukipalkin päälle saa ikävän yllätyksen. Lattia romahtaa jalkojen alla ja putoaa kerroksestaan lahonneitten lautojen ja mätien pilareiden saattelemana takaisin ovien eteen. Näin ei tosin ole vielä koskaan käynyt. Tornilla on hyvin vähän vierailijota. Tornille itselleen ei ole vaikeaa päästä, eivätkä torahmapaiden muotoiset kalliot ole kovinkaan korkeita. Kysymys on sijainnista, Kallioiden ympärillä on alati muuttuva maasto, raivotautinen vuorien ja laaksojen liikuva allas. Meri. Torni on rakennettu pienelle kalliosaarelle aikoinaan jotta laivat ja veneet tietäisivät missä suunnassa rannikko odottaa. Jotta Torni näkyisi säästä ja vuorokauden ajasta riippumatta, on sen huipulla tasaista tahtia pyörivä kaksipuolinen valonheitin, tarkoituksenaan valaista yöllä ympäröivät vedet ja sumussa varoittaa kalloiden ja karien piilevästä vaarasta. Tai ainakin oli, valo ei ole palanut moneen vuoteen, eikä virta kulje enää sähköjohdoissa. Valonheittimen lamppua peittänyt kupukin on haljennut, ja nyt sen sisällä asuu tiirapesue. Vain siksi että meillä ei ole enää tornille käyttöä ei tarkoita etteikö majkka olisi muille vielä tärkeä.

-Andaras