tiistai 24. lokakuuta 2017

Sotaraapale

Herään kovaääniseen parkumiseen.

Se ei ole esikoiseni joka itkee nälkäänsä, eikä se ole tyttöystäväni joka itkee tilanteen lohduttomuutta. Se ei ole vauvan, lapsen tai teinin vollotusta. Minä herään nykyään haavoittuneiden miesten tuskaiseen huutamiseen. Suurin osa heistä kuolee. Sinappikaasun vaikutuksia on vaikea poistaa, samoin kuin luotien lyijyn aiheuttamia myrkytyksiä.

Johtajat voivat sanoa mitä haluavat sodasta ja siihen liittyvästä kunniasta ja siitä kuinka me olemme armasti oikealla asialla. Varmasti sodan "kunnia" auttaa tuota vapaa-ehtoista poikaa kasvattamaan itselleen uudet kasvot. Tai tuota perheenisää korjaamaan räjähtännet jalkansa.

Eivät ne tuolla juoksuhautojen toisella puolella kovin erilaisia ole. Sieltäkin kuulen sodan kauhut kun menen nukkumaan.

.Lääkintämies.

-Andaras

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti