Jääkaappipää

Lattia on petrolinsininen ja pölyinen. Vaaleitten verhojen välistä loistaa tummalle puupöydälle pieni valokeila, jonka keskellä leivänmurujen seassa muurahaiset kamppailevat. Himmeässä valaistuksessa minimalistiset kaapit kohoavat kattoon asti, ja ylimmällä hyllyllä on vanhoja teepannuja. Jääkaappi hurisee hiljaa ja hanasta tippuu vesipisaroita ruosteiseen lavuaariin, luoden raivosuttavan uneliaan ja hauraan tunnelman. Vanha uuni on tuhkasta ja noesta mustunut, mutta hipaisutuasi sen pintaa huomat sen alla olevan valkoisen emalimaalipinnan. Katosta roikkuu, melkein painovomaa uhkaavasti, muutamalla johdolla kiinni oleva vihreäkupuinen lamppu.

Keittiö on kaikin tavoin hylätyn näköinen ja oloinen. Mutta silti jääkaappi on päällä. Talo on muuten kuollut ja laho, mutta silti jääkaappi jatkaa hurinaansa. Päätät vilkaista sisään. Tartut vanhaan teräskahvaan ja nykäiset. Mitään ei tapahdu. Riuhtaiset oven auki. Ovea kiinni pitänyt lika, rasva ja veri lentävät ympäri huonetta ja harmonia rikkoutuu. Näkemäsi järkyttää sinua, et usko silmiäsi ja haluat oksentaa. Jääkaapin keskimmäiset tasot on revitty pois, ja niitten paikalla on härän pään kokoinen peuraeläimen pää. Se ei näytä luonnolliselta, sillä sen suu on täynä pieniä matelijoitten silmiä ja se hengittää.

Pää kääntyy sinun ja kysyy kuulumisiasi, häkellyt pään käytöstavoista ja ystävällisyydestä. Kerrot säikähtäneesi päätä ja jatkat kysymällä missä sen loppu ruumis on. Pää vastaa nolosti että hän tiputti päänsä tehdessään voileipiä, Keho oli voidellut leipiä terävällä vetsellä ja hiutaissut suuressa kaaressa vahingossa päänsä irti. Pää oli lentänyt suoraan kaappiin ja kaapinovi oli sulkeutunut ennekuin keho oli tajunnut mitä edes tapahtui. Pää arveli kehon lähteneen etsimään Päätä ulkoa, muttei löytänyt takaisin ilman silmiä. Pää nauraa hetken hermoustuneesti ja pyytää sinulta apua kehonsa löytämisessä.

Takaasi kuuluu suuri kolaus, katsot taaksesi ja näet miten uunin pintaan on syntyt ulospäin osoittava suuri lommo. Otat askeleen taaksepäin, mutta kaadut suoraan selällesi kun uunin kuoresta lentäviä sirpaleita osuu otsaasi. Tai ainakin ruumiisi kaatuu. Sinä jäät seisomaan paikallesi. Menet paniiikkiin, tunnet kuinka kehosi kyömenee hitaasti ja kuulet miten pää jääkaapissa nauraa. Pelkotilan aiheuttama epäjärjestys vie tajuntasi paikasta hetkeksi ja kääntyilet paniikissa kuin etsiäksesi neuvoa. Sellaista ei ole. Ainoa mikä huoneessa on kanssasi on Pään loppukeho.

Edessäsi seisova päätön ruumis täyttää melkein koko tilan. Se on harteikas, järjettömän suuren karhun näköinen ja yltäpäältä veressä, ja kädessään sillä on suuri ruosteinen lihakirves. Ainakaan takanasi räkäisesti naurava pää ei siitä valehdellut. Ruumis kumartuu sinua kohti, paljastaen sen kaulan tyngän. Vahva selkäranka näkyy selkeästi vaikka paksuista verisuonista pulppuaa verta suurissa määrin lattialle. Veri lentää lävitsesi, suoraan takanasi makaavan ruumiisi kasvojen päälle. Haluat oksentaa, muttet voi, pienikin liike voisi paljastaa sijaintisi.

-Andaras